Palaute on mahdollisuus johonkin parempaan

Harvassa paikassa on ihmisellä mahdollisuus niin monenlaiseen vuorovaikutukseen kuin työpaikalla. Sanotaan että ystävät voi valita, mutta sukua ja työkavereita ei. Monesti emme voi vaikuttaa siihen, kenen kanssa olemme samassa huoneessa, samassa työvuorossa, samassa hississä, työpareina, saman komentoketjun lenkkeinä. Kun tekee pitkään töitä saman ihmisen kanssa, oppii tuntemaan hänen tapansa, hyvät ja huonot hetkensä. Tietää että nyt kannattaa olla hiljaa, kun tuo toinen on tuolla tuulella. Toisaalta tietää että kun minä nyt teen näin, työkaverin murjotus lieventyy ja kohta hänen kanssaan voi jutella niitä näitä työn lomassa.

Se on sitä hiljaista tietoa. Se on myös vastaus jonka saa omasta käytöksestään eli palaute. Jokainen meistä lähettää kaiken aikaa viestejä ympärilleen: puhetta, tekoja, eleitä, ilmeitä. Se miten niihin reagoidaan, on palautetta. Palautteeseen liittyy myös se että se ei ole yksipuolista. Vastapuolella on aina oltava mahdollisuus vastata annettuun palautteeseen. Siksi palautteen antamiselle ja vastaanottamiselle, siitä keskustelemiselle pitäisikin aina varata aikaa.

Aikoinaan ajateltiin palautetta ylhäältä alaspäin eli että esimies antaa palautetta alaiselle, ja alaisella on mahdollisuus vastata siihen. Nykyisin esimies ihan oikeutetusti odottaa alaiselta vastavuoroisuutta, palautetta siitä miten hänen työnsä ja johtamistapansa nähdään. Lisäksi nykyisissä työyhteisöissä puhutaan entistä enemmän myös vertaispalautteesta, ja sitä arvostetaan paljon. Kollega tietää minkälaisessa tilanteessa toinen on, miten paljon työtä ja ponnistusta jokin asia vaatii. Toisaalta hän myös tunnistaa toisen kokemat ilon aiheet ja saavutuksen hetket ja osaa iloita rinnalla ja mukana kun jokin työ saadaan päätökseen.

Esimies-alainen -suhteessa käytetään monesti termiä palautekeskustelu, työkavereiden kanssa ei ehkä olla näin virallisia vaan reflektoidaan, puidaan, käydään läpi tilanteita ja kohtaamisia. Samasta asiasta kuitenkin on kyse. On siis yhteinen keskustelulle varattu hetki. Kaikilla on aikaa ja mahdollisuus kertoa näkemyksensä. Yhdessä pohditaan mikä meni hyvin, olisiko jokin voitu tehdä toisin, mitä ei missään nimessä enää toista kertaa tehdä, ja päätetään miten jatkossa edetään. Keskustelu päätetään kaikkia osapuolia arvostavassa ilmapiirissä, kenellekään ei pidä jäädä jotain hampaankoloon.

Parhaimmillaan vuorovaikutuksellisissa palautekeskusteluissa opitaan jotain, vähintään ymmärtämään toisen osapuolen näkemystä. Sillä ymmärryksellä on joskus vältetty sotiakin eli itse asiassa ei ole kyse mistään ”vähintään” asiasta. Ja ymmärrys voi johtaa positiiviseen noidankehään – parempaan palautekulttuuriin, parempaan työyhteisöön, parempaan tapaan tehdä töitä yhdessä kohti suuria tavoitteita.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *