”Olen maltillinen ja suhtaudun tulevaan luottavaisena pelkäämättä mitään”, kuului erään sosiaali- ja terveysalan työtekijän itselleen tekemä lupaus työnhyvinvointinsa parantamiseksi hanketyöpajassa. Varsin viisas, mutta ei erityisen helppo tavoite alalla käynnissä olevassa myllerryksen tilassa.
Luottamus on viime vuosina noussut yhdeksi keskeiseksi käsitteeksi työelämässä – siitä on puhuttu jopa työelämän perusarvona. Kuunneltuamme sosiaali- ja terveysalan työntekijöiden tarinoita, luottamuksen käsite onkin noussut esiin useassa yhteydessä työhyvinvoinnin ja asioiden sujuvuuden lähtökohtana. Kyse on luottamuksesta tulevaisuuteen, ympäröivään maailmaan, omaan itseen, työkavereihin, organisaatioon ja sen johtoon – sekä olennaisesti siitä palkitsevuuden tunteesta, kun on itse saavuttanut johdon, työtovereiden, asiakkaiden tai heidän omaistensa luottamuksen.
Luottamus parantaa työhyvinvointia ja sitä kautta se myös lisää tuottavuutta. Ilman luottamusta ihmiset eivät jaa tietoja keskenään, eivätkä ota riskejä. Luottamuksellisessa ilmapiirissä uskaltaa tehdä myös virheitä – ja oppia niistä. Luottamus vähentää stressiä ja auttaa vaikeiden asioiden käsittelyssä: Uskaltaa heittää ronskimpaakin huumoria, ja on mahdollista antaa ja ottaa vastaan myös negatiivista palautetta niin, että se nähdään yhteisenä asiana eikä henkilökohtaisena arvosteluna. Luottamuksellisessa ilmapiirissä voi olla oma itsensä eikä tarvitse varoa sanomisiaan: Työporukan pitäisi olla sellainen, että sä voit olla oma itsesi ja luottaa. Saat apua ja tukea, uskallat pyytää apua ja jos näkee että toinen on väsyneempi, uskaltaa mennä auttamaan. Ei sekään ole itsestään selvyys.
Luottamuksen merkitys kasvaa usein esimerkiksi tilanteissa, jossa yksilö näkee vain pienen osan kokonaiskuvasta. Luotanko, että työntekijät tekevät parhaansa läheiseni hoidossa? Luotanko, että työkaveri tekee työnsä hyvin, vaikka saattaakin tehdä sen eri tavalla kuin itse teen, ja tulee mahdollisesti eri ammatti-, kulttuuri-, tai sukupolvitaustasta? Luotanko, että esimies tekee parhaansa työmme mahdollistamiseksi? Luotanko, että vaikeasta tilanteesta huolimatta asioilla on yleensä tapana järjestyä?
Kuten alun viisaassa työhyvinvointilupauksessa, luottamukseen liittyy samanaikaisesti sekä maltillisuus että avoimuus; niin itseä, toisia kuin ympäröivää maailmaakin kohtaan. Tai, Peter Panin rohkaisun mukaan: pystyäksemme toteuttamaan haasteellisetkin tavoitteet tarvitsemme vain uskoa ja luottamusta – ja ripauksen keijupölyä.